kuun taivaallinen astia
lumessa teutovat härjät
juhlamiehet
hakevat maasta jotain pudonnutta
sormet jauhossa, ilman tulosta
eikä ihmisellä ole mitä tehdä
maan suonista nousevat vedet
metsien henget vievät ne kuolleitten luo
emäkallio murenee hiljaa
elämänkehässään istuvat vapisten juo
kultaa purret airoissaan
hiuksista solmittu köysi
avaimenvartija
pitelee talossaan avaintaan
silmät ummessa, ilman tunnetta
eikä ihmisellä ole mitä tehdä
täällä on elämä kirjoissa sanottu
tehty tykö ja tukittu jokien vuo
salaisten oppien lietemailta
on etsiminen jos vapauttaa haluaa nuo
olen lähtenyt
enkä koskaan palaa