ole sinä minun päivälintuni
öisten siipien lento
hämärä puutarha missä nainen kantaa
loputtomasti hiuksiaan
hän on lasia hän on lehtikultaa
ja sisällään kasvaa puu
se on suuri tammi lehdessään
pääskynsiipi oksille sen turvaan käy
ole sinä minun sinettini
loitsujokien meri
johon virtaa sanat auliit
antaa aavistuksen onnestaan
kun rukous istuu vuoteella
kultaharja kädessään
luo silmät minun katseeseeni hymyilee ja hymyilee
ja nauraa
tuuli vie etelään
melkein tähtiä nään
yllä rakkaani siunatun pään